Potentiaalista

Eikö koulussa enää opeteta potentiaalia?

Oletteko kuulleet potentiaalista? Ette vai? No olettekos kuulleet sanasta "lienee"? Ai olette? Osaatteko käyttää sitä? Ai osaatte? No miksi sitten yhä uudelleen näen keskustelufoorumeilla ja uutiskommenteissa ja muissa vastaavissa kollektiivisen tyhmyyden keskittymissä tämän tapaisia lauseita: "Nokia on lienee konkurssissa vuoden kuluttua." "On lienee syytä selventää." "Tämä ketju lienee on turha." Mitä ihmettä!? Mistä te olette keksineet näin vammaisen tavan raiskata kaunista potentiaalimuotoa?

Jos ette osaa käyttää potentiaalia, tai ette edes tiedä mikä se on, älkää käyttäkö lienee-sanaa. Jos tekee mieli sanoa "Nokia lienee on mennyttä ensi vuonna", sanopa vaikka "Nokia on varmaan mennyttä ensi vuonna" tai "Nokia taitaa olla mennyttä ensi vuonna" tai "Nokia on todennäköisesti mennyttä ensi vuonna" tai "Nokia on luultavasti mennyttä ensi vuonna", ymmärrätkö? Osaat käyttää noita muotoja, joten pysy niissä. Jätä potentiaali meidän lukiossa (vai pitäisikö sanoa ala-asteella) hereillä olleiden käyttöön.

Alla vielä esimerkkejä lienee-sanan ja ylipäätään potentiaalin oikeasta käytöstä. Ihmettele, naurahda, kohauta olkapäitä ja unohda sitten ystävällisesti koko juttu.

Lienet hölmö.
Nokia kaatunee ensi vuoteen mennessä.
Yöllä lienee satanut.
Tekniikan Maailma vertaillee polkupyöriä taas keväällä.
Emme opiskelle kielioppia enää elämämme aikana.
Tämä ketju on turha, ja siihen osallistuneet kirjoittavat lienevät idiootteja.

hs.fi alennustilassa

Hs.fi menossa alaspäin – toivottavasti pohja on jo saavutettu

Hesarilla on jo vuosia ollut Suomen paras uutispalvelu netissä. Jo ilmaissisältökin riittää parhaaksi sivustoksi (joskin veronmaksajien pakkomaksama Yle pistää kovasti vastaan), näköislehti tavallaan täydentää sivustoa vielä paremmaksi. Joskus tosin tuntuu, että näköislehti kuuluisi johonkin ihan muualle, tai paremminkin, kokonaiset uutiset voisi esittää nettiä selailevalle maksavalle asiakkaalle paremmallakin tavalla kuin painoformaattia matkien.

Helsingin Sanomien etusivu, hs.fi, on kuitenkin lähtenyt tasaiseen laskuun uutisten tasossa. Suurin ongelma lienee halu saavuttaa jotain uutta, modernimpaa, eikä pelkästään "tylsiä" kirjoitettuja uutisia. Ensimmäinen merkki tason laskusta ja satunnaismainostenkatselijan kosiskelusta oli muutos otsikointiin. Nykyään otsikot ovat lähempänä keltaista lehdistoä kuin itse uutisen sisältöä. Halutaan saada muutkin kuin uutisen sisällöstä kiinnostuneet klikkaamaan linkkiä. Tylsää ja rasittavaa.

Tästä kuvankaappauksesta käy hyvin ilmi mistä on kyse.
Pienenä lisäharmina suurin osa uutisista sattuu koskemaan urheilua.

Vielä rasittavampaa on kuitenkin videouutisten lisääntynyt määrä. Liekö halua integroida Nelosen sisältöä Hesarin sisältöön vai mitä. Joka tapauksessa yhä lisääntyneessä määrin uutisen koko sisältö on upotettu videoon. Käytännössä mitään kyseisestä uutisesta ei siis ole luettavana versiona. Mukavasti hs.fi:ssä kuitenkin lukee uutislinkin vieressä "video", jotta tietää olla klikkaamatta kyseistä uutista, vaikka aihe sinänsä kiinnostaisikin.

Miksi en voisi katsoa videota? Siksi, että en ole (ainakaan vielä) sitä pappakansaa, joka katsoo tv-uutisia. Haluan lukea uutisen nopeasti. Ehkä silmäillä vähän, joskus lukea sanasta sanaan, parhaimmillaan jopa lainata uutisen tekstiä. Enkä todellakaan halua katsoa puolta minuuttia tv-mainoksia ennen uutisen näkymistä. Tv-uutiset? Tv-mainoksia? Eikö kyse ole netistä eikä tv:stä? Esityspaikka tosiaan on nettisivu, mutta itse esitysformaatti on televisiosta lainattu. Ollaankin siis palaamassa viime vuosisadalle sen sijaan, että kyseessä olisi jotain oikeasti uutta.

Osuuspankki, muista omistaja-asiakastasi

Omistan Osuuspankkiani – kohdellaanko minua kuin omistajaa?

Myönnetään: saan erinomaista palvelua omasta Osuuspankistani. Se ei siis ole Helsingin OP (jossa OP ei kai enää nykyisin tarkoita mitään muuta kuin kirjaimia oo ja pee), vaan näitä "kunnon osuupankkeja". Saan myös käytännössä kaikki palvelut ilmaiseksi, olenhan omistaja-asiakas, ja osuuspankin bonuksia kertyy enemmän kuin ehdin palveluissa kuluttamaan. Haluan kuitenkin nyt antaa palautetta Osuuspankille ryhmänä, koska yksittäiset osuuspankit eivät enää pysty toteuttamaan haluamiani muutoksia, vaan vaaditaan jonkinlainen ryhmätason johtajan, "Helsingin herran", päätös.

Tässä osuuspankkiryhmälle muutoksia toteutettavaksi:

1. Ostitte ja liititte itseenne Pohjolan vakuutukset. Mukana tuli Eurooppalaisen matkavakuutukset, ilmeisesti Suomen käytetyimmät ja maailmallakin tunnetuimmat (Thaimaassakin sairaalasta löytyi Eurooppalaisen korvauslomake jostain kansiosta, eipä löytynyt Fennian). Miksi siis juuri nyt, kun matkavakuutuksen tarjoaminen on teille helpompaa ja varmasti myös edullisempaa, poistitte matkavakuutuksen Visa Goldista? Matkavakuutus takaisin Visa Goldiin, tai jotain vastaavaa tarjolle, kiitos!
2. Edelliseen kohtaan liittyen: miksi ihmeessä kaikkia muita Pohjolan vakuutuksia voi maksaa kertyneillä bonuksilla, mutta matkavakuutuksista edes jatkuvaa matkavakuutusta ei voi niillä maksaa? Mahdollistakaa jatkuvan matkavakuutuksen maksaminen bonuksilla, kiitos!
3. Joillain muilla pankeilla on jo mahdollisuus laittaa itse ottamansa / maalaamansa kuva pankkikorttiin pienestä lisämaksusta. Sama mahdollisuus teillekin, kiitos! Eikä mitään rumia reunoja siihen Visa-logon ympärille, luottakaa asiakkaan harkintakykyyn (voittehan aina pidättää oikeuden hylätä sopimattomat kuvat).
4. En jaksa katsoa koodilistasta kertakäyttökoodia ihan joka laskua maksaessani. Haluan siis mahdollisuuden valita luotettavat maksunsaajat, joille maksaessani en joudu kertakäyttökoodia näpyttelemään. En usko esim. puhelinoperaattorini tai vuokranantajani tiliä käytettävän huijaustarkoituksiin, joten en halua, että kuukausittaisia maksuja maksaessani minut pakotetaan näihin ylimääräisiin turvatoimiin, jotka sinänsä ovat ymmärrettäviä kertaluontoista maksua aiemmin tuntemattomalle tilille maksettaessa.
5. Jos veroviranomainen sen vaan sallii, haluaisin maksaa rahastopalkkioita kertyneillä bonuksillani. Tässä ei pitäisi Osuuspankin kannalta olla mitään ongelmaa, tämähän on nimenomaan omistajan etu, ja houkuttelee myös pitämään sijoituksensa ryhmän sisällä. Vähintään tämän soisi koskevan osto- ja myyntipalkkioita, mutta miksi ei myös hallinnointipalkkioita.

Kiitosta haluan antaa teille sydämellisestä palvelusta konttoriin soittaessani, aidosta suomalaisuudesta sekä suhteellisen hyvin (muihin pankkeihin verrattuna nyt ainakin) toimivasta verkkopankista.

Todellinen testi on vasta tulossa. Saapa nähdä, miten käy, kun aikanaan haemme asuntolainaa poikaystävän kanssa. Vielä ainakin haluan uskoa, että meitä tullaan kohtelemaan yhtä hyvin kuin ketä tahansa pariskuntaa. Toisaalta olen skeptinen sen suhteen, että aidosti tultaisiin ymmärtämään se, että lapsettomaksi tuomitulla parilla on lainan lyhennyksiin rutkasti enemmän rahaa käytettävissä kuin keskiverrolla lapsia hankkivalla parilla. Raportoin asiasta aikanaan, jos siinä jotain ylimääräistä draamaa tai jopa suoranaista syrjintää olisi.

Palautetta hesarille Android-käyttäjältä

Palaute Helsingin Sanomille koskien hs.fi -sivustoa.

Arvoisa hs.fi. Olen opiskelijatilaajanne, en siis kovin hyvä asiakas, mutta kuitenkin uskollinen. Paperilehteä tilaan siksi, että opiskelijalle ei ole pelkkää nettiversiota tarjoushintaan, joten paperilehden kanssa nettiversio tulee halvemmaksi kuin alentamaton pelkän nettihesarin hinta. Kiikutan siis lehdet paperinkeräykseen ja luen lehteä android-tabletiltani. Toteutukoon tämän asian suhteen teidän tahtonne.

Vaan oletteko te, hs.fi henkilökunta, lukeneet nettihesaria koskaan Android-laitteelta? Kas kun sen käyttö on aika kurjaa juuri androidilla. Nimenomaan siis maksullisen Päivän lehti -osion, nettiuutiset on helppo lukea.

1. Päivän lehti -osiota lukiessa ylös alas -selaamisessa ei normaali sormen heilautus riitä. Pitää pariin otteeseen tehdä vähän tavallista tahmeampi veto, sitten sivu voi suostua rullaamaan alaspäin.Ylöspäin rullaaminen on vielä tahmeampaa.
2. Päivän lehti -osion kuvia avatessa käy usein niin, että hieno kaavakuva jää niin pieneksi, että voi vain arvailla, mitä sen teksteissä lukee. Zoomata voi yrittää sormia levittämällä, mutta mitään ei tapahdu. Ja kun yrität painaa "back" päästäksesi pois kuvasta, kuten intuitiivisesti tulee tehtyä, palaa kuvan taustalla auki oleva uutinen aiemmalle sivulle. Kun sitten suljet kuvan rastista, on taustalla edeltävä sivu, eikä uutinen, jota haluaisit palata lukemaan.
3. Nykyään harrastatte myös uutisia, joissa on useita ihmisten kuvia, ja näiden alla ihmisen mielipide jostain päivänpolttavasta asiasta. Näiden lukeminen androidilla on tuskaa.

Olette tehneet Applen padilla oman lukuohjelmiston. En ole sitä testannut, mutta herää kysymys, oletteko ihan tajunneet, että Applen monopolilaitteiden rinnalla myös Android-laitteet ovat yhä suositumpia. Eikö nämä käsittämättömät mokat olisi jo aika korjata, kun ne ovat pysyneet samanlaisina jo kuukausia? Jäikö hyvin aloitettu työ puoliväliin?

Toivon, että päätoimittaja sai potkut juuri näiden mokien takia, ja ne korjataan nyt uuden päätoimittajan kaudella mitä pikimmiten.

Kiitos siitä, että luitte palautteeni. Aiempi sähköpostilla annettu palaute kun ei johtanut toimenpiteisiin.

Viking Grace - risteilykokemuksen arvostelu

Lähdin pitkästä aikaa omasta halustani risteilylle, laivana Viking Linen ja koko Itämeren uusin alus Viking Grace. Laivasta olin kuullut ja lukenut hyvää etukäteen. Mukaan pieneen seurueeseemme tuli myös kaksi lasta ja testasimmekin perhehytin, jossa välioven toisella puolella on parivuoteella varustettu hytti ja toisella puolella täsmälleen yhtä suuri hytti perinteisellä neljän sängyn asettelulla (kaksi kääntyvää sänkyä päällekkäin).

Terminaaliin oli kehotettu saapumaan vähintään 30 minuuttia ennen laivan lähtöä, ja kiiruhdimmekin paikalle vähän tätä ennen. Turhaa oli: laivan merkittyyn lähtöaikaan olimme vielä terminaalissa odottamissa porttien avaamista.

Laivalle mentiin vähän eri tavalla kuin tavallisesti, eli liput sai luukulta, josta jatkettiin suoraan maihinnousukorteilla sähköisten porttien läpi odotusaulaan. Vähän kuin lentokentällä menisi passintarkastuksen kautta portille. Lapsillakin olisi pitänyt olla omat henkilöpaperit mukana - tai no, kuvaton kela-korttikin olisi kelpuutettu, eli kyseessä on periaate, eikä mikään oikea syy. No, pääsimme sisään ilmankin, kun näytimme kai tavallisilta rehellisiltä suomalaisilta. Mitä olisi käynyt, jos lapsilla olisi ollut vaikka eri ihonväri kuin vanhemmilla, ja olisimme puhuneet englantia? Jäi kokeilematta. Itseäni ärsyttää seisottaminen ahtaassa tilassa, ja kiitinkin onneani, että emme tulleet tuntia aiemmalla junalla, koska terminaalissa ei porttien laivan puolella ole yhtään mitään tekemistä, ei edes Otto-automaattia.

Hyttiin oli ilo saapua. Erityisesti parisängyllä varustettu hytti oli kaunis ja viihtyisä, mutta ei "perinteisten sänkyjen hyttikään" ollut pettymys. Ikkunat olivat tavallista isompia ja niistä oli ilo katsella maisemia hytissä. Lapsetkin tykkäsivät viettää aikaa välillä hytissä, kun ikkunasta näkyi laivoja, saaria jne. Pieni lapsi mahtuu sopivasti myös ikkunalaudalle makaamaan.

Ensimmäisenä iltana testasimme ravintolana Frankin, joka on food court -tyyppinen monen eri pisteen paikka, jossa siis sisääntullessa saa kortin, jota vilautetaan aina eri pisteissä ruokaa ostaessa, ja poislähtiessä maksetaan kertynyt saldo. Tyylikäs paikka, jonka suurimpana plussana ainakin illalla oli se, että ihmisiä oli aika vähän, eli ikkunapöydän sai helposti, eikä ruokaakaan tarvinnut jonottaa. Ehkäpä ruotsinlaivan ihmiset ovat yhä buffet-kansaa, vaikka laiva olisikin vähän hienompi. Pasta oli keskinkertaista, lehtipihvi hyvää ja mustikkapiirakka erinomaista. Mutta mitä ihmettä: hanasta sai vain sokerilimuja - light-juomaa tahtova joutui hakemaan baaripisteestä Coca-cola Zeroa pullossa. Kokonaisuutena kalliiksi tuli, mutta oli sen arvoista.

Aamiaisen söimme Oscar a la cartessa. Ravintolassa oli erittäin hieno miljöö, ja aamiaisvalikoima veti vertoja hyvälle hotelliaamiaiselle. Ainoastaan erikoiskahvit, kaakao ja tuorepuristettu mehu jäivät puuttumaan. Myös Oscarin aamiaiselle pääsi mukavasti suoraan hyvään pöytään, kun tuli kattauksen merkittynä alkuaikana paikalle.

Lasten leikkipaikoissa tuli käytyä useampaan otteeseen. Suurin pettymys oli "pienten lasten tila", jossa ei ollut pallomeren lisäksi käytännössä mitään. Pallomeri oli täynnä riehuvia poikia, joten pieni tyttö ei sinne halunnut mennä sekaan. Sääli sinänsä, koska eikö pallomeri ole se "laivan juttu"? Isompien tilassa oli kolme pelikonsolia, joissa jokaisessa oli eri peli päällä. Kaikki olivat koko ajan varattuja, eli heräsikin kysymys, miksi (sinänsä halpoja) pelikonsoleita ei ollut tilassa enempää. Sitten oli yksi liikkeentunnistusta käyttävä pesäpallopeli, jota ei tietenkään kukaan voinut pelata, koska liikkeentunnistus nyt ei vaan toimi tilassa, jossa ympärillä liikkuu koko ajan muita ihmisiä. Todella huono idea. Isompien leikkipaikassa oli myös paljon erilaisia istuimia, säkkituoleja, tasapainolautoja ja pari nopeustestipeliä, joita myös aikuiset pystyivät käyttämään. Pelaavaa lasta taustalta seuraava aikuinen arvosti näitä todella paljon. Kiitos aikuisystävällisestä lasten tilasta Viking Linelle.

Buffet oli pettymys. Parsaviikoista puhuttiin, mutta parsaa oli vain parissa ruokalajissa, siinä se. Muuten buffetissa oli ne iänikuiset samat jutut kuin aina ruotsinlaivalla. Tuli tehtyä se perinteinen virhe, että "pitäähän ruotsinlaivalla aina kerran buffetissa syödä". Ehkä toivoimme, että Gracella buffet olisi jotenkin poikkeuksellisen hyvä, mutta eipä ollut. Jos menisin uudestaan, menisin ehdottomasti syömään lounaan/päivällisen Oscariin. Välipalaa varten taas Frank olisi valintani.

Mutta! Buffetissa tuli taas suu auki ihmeteltyä modernin laivan kivikautista valintaa: buffetissa oli tavalliseen tapaan hanalimua vapaasti otettavissa, mutta light-limut loistivat poissaolollaan. Pepsiä oli, mutta missä on Pepsi Max? Itse kun en ilmaista viiniä tai kaljaa halunnut, eikä light-limuja ollut, piti tyytyä veteen ja soodaveteen. Nykypäivänä ymmärtäisi sen, jos modernina linjavetona sokerilimut olisi poistettu valikoimasta, mutta tämä (vahinko?)ratkaisu on kyllä täysin käsittämätön.

Gracen spa-osasto oli erittäin miellyttävä. Porealtaassa on mukavaa lillua, kun isoista ikkunoista näkee kauniisti merelle. Siinä se suurin sisältö sitten oikeastaan onkin. Välillä voi käydä höyryhuoneessa tai saunassa istumassa. Etukäteen mainostettu lumiluola oli älytön kuriositeetti, jossa voi käydä hetken seisomassa loskassa hieman alle 0-asteisessa huoneessa, mutta se lieneekin enemmän kauempaa tulevia turisteja varten suunniteltu. Suomalainen kävisi mieluummin vaikka kylmäaltaassa pulahtamassa.

Myös span hierontapalvelu (lisämaksusta erilaisia hoitoja) oli ihan hyvä; voisi jopa sanoa, että hintansa arvoinen. Suurin ongelma spa:ssa oli ahtaat pukutilat, mutta ei kai siitä kauheasti voi ruotsinlaivaa moittia, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Voyager of the Seas.

Huomautus lapsiperheille: spa-osastolla ei ole yhtään mitään, ei siis yhtään mitään, jännää lapsille. Itse teimmekin niin, että aikuiset vuorottelivat spassa lasten tehdessä jännempiä juttuja muualla laivassa. Ne muiden ihmisten lapsiraukat, jotka spa-osastolle päätyivät, pitkästyivät alle 15 minuutissa porealtaisiin (joissa ei saa riehua eikä mahdu leikkimään), lumiluolaan (jossa ei kestä olla minuuttiakaan), ja kukapa lapsi nyt saunasta hirveästi jaksaisi innostua. Oikeastaan olisi varmaan parempi, että spa-osastolle laitettaisiin 18 vuoden ikäraja, niin kukaan ei vahingossa maksaisi sisäänpääsyä lapsille.

Tax Free -osasto oli kaikista Itämeren laivoista näkemistäni upein. Valikoima oli suuri ja tilaa oli todella paljon. Shoppailemassa kävi mielellään vaikka pariinkin kertaan. Ainoa miinus tulee siitä, että hytin kuvastossa ollutta Hello Kitty -tuuletinta ei kaupasta sitten löytynytkään. Nuuskaa tai tupakkaa en nähnyt missään (varmaan niitä silti oli), tästä plussaa Gracelle.

Yökerhoissa ja baareissa ei tullut lainkaan käytyä, eli niihin en osaa ottaa kantaa. Hytissä sai kuitenkin nukkua rauhassa, käytävältä ei nimittäin kuulunut mitään aamuyön örvellystä. Mitä nyt ilmastointi piti outoa suhinaa välillä.

Tiivistetysti vielä Viking Grace

Plussaa seuraavista:

• Erittäin kauniisti ja modernisti sisustettu laiva aina hyteistä ravintoloihin ja aulatiloihin.
• Hyteissä isot ikkunat.
• Ravintoloista Oscar ja Frank tekivät vaikutuksen.
• Spa ja tax free olivat itämeren laivojen tarjoamista upeimmat.

Miinusta seuraavista:

• Sokerittomat light-limut oli unohdettu täysin mm. buffetista.
• Buffet oli samaa vanhaa ruotsinlaivatasoa, eli itse ruoassa ei ollut "grace-lisää".
• Pienten lasten leikkitila oli köyhä.
• Terminaalissa seisotettiin minuuttikaupalla ahtaassa tungoksessa ennen laivaanpääsyä.

MTV3.fi/uutiset

Mtv3.fi/uutiset etusivu 1.5.2010.

MTV3 on päättänyt keksiä www:n uudelleen. Puhun nyt siis MTV3:n uutissivustosta, jonka voisin veikata olleen ainakin aiemmin yksi Suomen suosituimmista uutissivustoista. Aiemman perinteiseen malliin uutisia pystysuunnassa listaavan uutissivun tilalle on tullut jonkinlainen anarkistisvisuaalinen lähestymistapa, joka tuo itselleni mieleen Windows phonen (mutta Windows phonen käyttäjälle kenties jotain aivan muuta).

Käyn käyttämilläni uutissivuilla muutaman kerran päivässä, osan käynneistä teen kännykällä. Niinpä arvostan listaa, josta voi nopeasti vilkaista aiemman käynnin jälkeen tulleet uutiset. Tällainen aikajärjestykseen laitettu listaus löytyy mm. Ylen ja Hesarin uutissivuilta, joista Hesarin yksinkertaisempi malli on itselleni enemmän mieleen. Myös MTV3:lla oli aiemmin vastaavat sivut, joiden ulkoasusta alkoi kylläkin aika hieman jättää. Etenkin huonot ja usein samoina toistuvat arkistokuvat ärsyttivät.

Nyt MTV3 on vaihtanut moderniin lookkiin, joka tarjoaa täyden hulabaloon. Uutisotsikkolistauksen sijaan tarjotaan eri kategorioissa kuvia (käytössä näköjään ne samat vanhat tylsät arkistokuvat), joiden alla on pienemmällä uutisotsikko. Pelkkien tekstimuotoisten uutisten sekaan on sekoitettu videouutisia (videouutinen tässä tarkoittaa tv-uutisten kohtaa, jossa kyseinen uutinen luetaan). Itse lukisin mieluummin uutisen tekstinä, mutta MTV3 on ilmeisesti ajatellut videouutisen olevan katsojalle mieluisampi. Sen katselusta nimittäin rangaistaan näyttämällä alkuun mainoksia. Kyllä, monikossa. Minuutin videouutisen katseluun vaadittin tänään kahden mainoksen (10s + 22s eli yhteensä 32 sekuntia) katsomista. Sanomattakin lienee selvää, että en tule katsomaan enää videouutisia, ellei kyseessä oli jotain poikkeuksellista, jota ei muista uutislähteistä saa selville.

Sivun organisointi on myös outoa. Ylimpänä on loogisehkosti pääuutiset. Sen alapuolelta löytää sivua vierittämällä "uutisvirta"-osuuden, josta voi valita haluamiaan uutiskuvakkeita näkyviin. Yksi valinnoista on "videot", jota klikkaamalla saa näkyviin 30 uusinta uutisvideokuvaketta. Vaan kun selaa sivua vielä alemmas, tulee näkyviin uusi näkymä, "Katsomon uutisvideot". Miten tämä eroaa uutisvirran videoista, voi vain arvailla. Ilmeisesti ei mitenkään, sillä myös katsomon uutisvideoiden alkuun tulee mainoksia ja ne ovat klippejä tv-uutisista. Vielä alaspäin selaamalla saa esiin kuvakesarjan "suosituimmat". Myös nämä sai näkymään jo ylempänä olevasta uutisvirrasta.

Kun vieritellään vielä alemmas (nyt ollaan jo n. 5 ruudullista vieritetty etusivua alaspäin), tulevat esiin eräänlaiset teemapoiminnat eli ajankohtaiset uutisteemat, joista näytetään uutiskuvakkeita. Juuri nyt aiheena ovat jääkiekon MM-kisat (kuuluisikohan tämä enemmänkin urheilu- kuin pääuutissivulle), Ilkka Kanervan vankeustuomio (onko tämä nyt enää ajankohtainen) ja julkkisten kirjavalintoja "Sinulle". Aiemminkin huomioni on kiinnittänyt se, että nämä teemavalinnat vanhenevat huomattavasti nopeammin kuin ne vaihdetaan uusiin.

Nyt ollaankin selattu jo 7 ruudullista etusivua alaspäin ja päädytään uutiskuvakepläjäykseen otsikolla "näitä luetaan juuri nyt". Tässä näytetään ilmeisesti viisi suosituinta kirjoitettua uutista. Nämä olisi voinut kyllä nähdä myös uutisvirran valinnalla "suosituimmat", tosin seassa oli myös suosituimpia uutisvideoita. Vaikuttaakin siltä, että yli puolet etusivusta on toistoa siltä varalta, että ihminen ei osaa valita haluamaansa kategoriaa "uutisvirrasta".

Sääliksi käy kolumnisteja, sillä heidän palstatilansa on laitettu vasta kaiken edeltävän alle. Vaikka MTV3:n kolumnistivalinnat ovat yleensä makuuni liian poliittisia tai epäkiinnostavia, ovat kolumnit yksi harvoista tavoista erottua kilpailevista sivuista, koska uutissisältö alkaa olla yhä enemmän samaa eri sivujen välillä. Vielä kun alemmas vieritellään, löytyy blogeja ja jotain täysin sekalaista sisältöä. Alimpana, sinänsä loogisesti, löytyy linkit MTV3:n sivustojen eri alueille.

Summa summarum: MTV3:n uutissivut ovat muuttuneet vanhahtavista mutta loogisista sivuista sinänsä toimivaksi mutta käytettävyydeltään hirvittäväksi sekametelisopaksi. Ja kun sanon "toimiva", tarkoitan sitä, että varsinaisia ohjelmointivirheitä ei sentään ole tullut vastaan (toisin kuin esim. VR:n surullisilla sivuilla, joilta olen löytänyt julkaisun jälkeen joitakin suoranaisia virheitä lukuisten lapsellisten käytettävyysongelmien lisäksi).

Oma johtopäätökseni: Alma medialla ei ole enää minulle tarjottavaa.

Kirjoituksen oikeassa laidassa kuvankaapauksena otettu MTV3.fi/uutiset etusivu kokonaisuudessan.

Juna-asema: autoa vai ihmistä varten

Espoon kaupunginsuunnittelu on monella tavalla katastrofaalisen huonoa. Helsingissäkään ei kaikki mene niin kuin pitäisi, mutta Espoo on pääkaupunkiseudun suuri musta lammas. Pahinta on, että tietämystä siitä, miten asiat olisi järkevintä tehdä, kyllä löytyisi. Jokin vaan tökkii vastaan, onko se sitten ideologiaa, separatismia vai kädettömyyttä, siihen en osaa ottaa kantaa.

Espoo haluaisi kovasti jatkaa "kaupunkirataansa" eli ylimääräistä raideparia välille Leppävaara-Kauklahti (eivät ole vieläkään tajunneet suunnitella sitä Histaan saakka). Koska koko kaupunkiradan idea perustuu asutuksen keskittämiseen sen varrelle (tarkemmin sanottuna asemien ympärille), otan esimerkkinä Espoon kaupunginsuunnitteluosaamisesta Kilon aseman ympäristön. Kilo on heti seuraava asema Leppävaarasta länteen eli ensimmäinen suunnitellun kaupunkiradan jatkeen asema.

Kilon asema häämöttää tuolla, missä näkyy sininen merkkitolppa. Kuva aseman eteläpuolelta.

Ajattelen junaa liikennevälineenä, jolla on muihin verrattuna kaksi olennaista etua: suurten ihmisjoukkojen kuljetus kerralla sekä harvoihin pysähdyksiin ja muusta liikenteestä eristämiseen perustuen nopea kulku. Toisaalta koska asemia on harvassa, pitäisi asutustakin keskittää aseman ympärille mahdollisimman tiiviisti siten, että ihmisten keskimääräinen kävelymatka asemalle olisi mahdollisimman lyhyt. Liene selvää, että jos kävelymatka kotiovelta laiturille on kaksi minuuttia, valitsee ihminen todennäköisemmin työmatkoihinsa junan kuin tilanteessa, jossa kävelymatka on kuusi minuuttia. Voidaan myös olettaa, että juna-aseman välittömässä läheisyydessä sijaitseva talo houkuttelee asukkaikseen keskimääräistä enemmän nimenomaan junaa käyttäviä ihmisiä.

Olisikin intuitiivista ympäröidä juna-asema kerrostaloilla, joista on kivenheitto laiturille. Sijainnin lisäksi tärkeää olisi ottaa huomioon kävelyreitti asunnolta asemalle, suunnitellen ulko-ovi hissiaulasta kohti asemaa sekä reitti ovelta laiturille ja aseman alikulkuun suoraksi. Pienikin asia kuten talon kiertäminen on henkisesti tärkeä asia, jos sen tekee joka päivä kaksi kertaa. Asemaa välittömästi ympäröivät  kerrostalot voisi vielä ympäröidä toisilla kerrostaloilla (talojen väliin vaikkapa viihtyisiä ja valaistuja kävelyreittejä). Tästä eteenpäin voisi asemasta riippuen siirtyä vähitellen pienkerrostaloihin, rivitaloihin ja lopulta mahdollisesti omakotitaloihin.

Espoossa taas ajatellaan, että aivan aseman välittömässä läheisyydessä olisi kerrostalojen sijaan parempi olla parkkipaikkaa. Kyseessä ei myöskään tällä kertaa ole ns. liityntäparkkipaikka, josta autoilija voisi teoriassa vaihtaa junaan: ensinnäkään Kilo ei ole sijainniltaan erityisen järkevä liityntäpysäköintiin, ja toiseksi nuo parkkipaikat vaan sattuvat olemaan pääasiassa asuntojen käytössä.

Asema häämöttää keskellä näkyvän parkkipaikan ja puiden takana. Kuvassa näkyvä  parkkipaikka, joka jatkuu pitkälle eteenpäin, kuuluu opiskelija-asunnoille. Kuva aseman koillispuolelta.

Aseman eteläpuolelle on myös aikanaan rakennettu vilkkaahko tie hankaloittamaan eteläpuolen asunnoilta asemalle pääsyä sekä pidentämään asuntojen etäisyyttä asemasta. Tien sijainnilla radan varressa ei ole sinänsä käytännön merkitystä aseman kannalta, vaan sen sijainti talojen ja aseman välissä lienee valitettavan huonoa kaupunkisuunnittelurutiinia.

Vaan miten on huomioitu juna-aseman läheisyys asuntojen kaavoituksessa? Allaoleva kuva kertoo karua kieltään siitä, mitä on rakennettu aseman olemassaolon aikana aseman välittömään läheisyyteen, aseman vieressä olevan tien toiselle puolelle.

Asema ja sen alikulku kuvassa oikealla. Vasemmalla kaksikerroksinen rivitalo. Välissä vilkas autotie. Huomaa aita ja parkkipaikka tien ja talon välissä. Talon sisäänkäynti on talon vasemmalla puolella, sitä ei näy kuvassa.

Kuten kuvasta näkyy, siihenhän on rakennettu kaksikerroksinen rivitalo, paraatipaikalle aivan aseman välittömään läheisyyteen. Lisäksi, kun kyseessä nyt kuitenkin on espoolainen rivitalo, niin eiväthän sen asukkaat tietenkään junaa käytä. Niinpä talolle onkin tehty kulkureitti aivan muualta kuin aseman suunnasta. Eikä epävirallinenkaan kulku aseman suunnasta talolle oikein onnistu, kun välissä on aita (!) ja parkkipaikka, ja talon ulko-ovetkin on laitettu sisäpihalle päin, toiselle puolelle kuin juna-asema.

Eteläpuolella on ollut rakentamatonta maata, jota on viime vuonna otettu käyttöön. Aseman seutu onkin saanut eteläpuolelle K-kaupan. Voisi ajatella, että junankäyttäjälle olisi kätevintä, jos kaupan sijoittaisi laiturin välittömään läheisyyteen (mieluiten iltapäivällä kotiin saapuvien päälaiturille eli tässä tapauksessa aseman pohjoispuolelle) tai jopa aseman päälle. Asutusta on kuitenkin molemmilla puolilla asemaa, joten mitä kauempana kauppa on asemasta, sitä epäkätevämpi se on toisen puolen asukkaille. Mutta... eihän se olisi espoolaisen logiikan mukaista! Juna-asemaltahan on tärkeämpää päästä kaupan parkkipaikalle kuin itse kauppaan! Rakennetaan siis kaupan ja aseman väliin parkkipaikka, eikä esim. parkkipaikkaa kaupan taakse. Uusi kauppa on lisäksi eteläpuolella.

Kuva aseman eteläpuolelta, autotien toiselta puolelta. Kuvaajan takana ovat aiemmassa kuvassa näkyneet rivitalot. Horisontissa häämöttää uusi K-kauppa, jonka edessä näkyy mikäs muukaan kuin parkkipaikka. Huomaa myös kaupan taakse rakentuvat uudet asuintalot ja tyhjä tila aseman kohdalla, kuvassa oikealla.

Tiivistääkseni vielä, mitä tarkoitan, seuraavassa satelliittikuvassa näkyy aseman ympäristön nykyinen tilanne. Huomaa, että kävelyreittien pituuksia ei voi suoraan mitata linnunteitse, koska aseman ympärillä on erinäisiä kävelyesteitä.

Karttaan on merkitty junalaiturit punaisella (alikulku katkoviivalla), lähimmät asuintalot vihreällä, parkkipaikat tai -talot ruskealla ja kaupat violetilla. Uuden kaupan olen piirtänyt näppituntumalta aseman eteläpuolelle, satelliittikuvaan se ei vielä ollut päivittynyt. Huomaa myös, että asemalaiturin lounaispuolella olevat kaksi vihreää suorakaidetta ovat rivitaloja.

Miten asiat sitten voisivat olla? En ole kaupunginsuunnittelun ammattilainen, mutta ihan intuitioni perusteella hahmottelin jotain allaolevan tapaista. Aivan varmasti joukkoliikenteen ja ympäristön viihtyisyyden huomioon ottava ammattilainen saisi paremmankin suunnitelman aikaan. Tässä ideana on näyttää, että jo tavallinenkin ihminen pääsee pienen aivoriihen jälkeen parempaan ratkaisuun kuin Espoon "ammattilaiset".

Hyvin nopeasti riipusteltu hahmotelma havainnollistamaan sitä, miten asiat voisi tehdä paremmin. Autoilijalle on turhaa säilyttää autoaan juna-aseman ja asunnon välissä, siksi parkkipaikkaa ei pitäisikään laittaa aseman viereen kävelyesteeksi.

Osa ongelmasta johtunee melurajoituksista, suojaetäisyyksistä, junien aiheuttamasta tärinästä jne. Vaan kyseiset ongelmat on onnistuttu ratkaisemaan muuallakin. Olen itse majoittunut suurkaupungissa asuntoon, jonka ikkunat olivat vilkkaan, moniraiteisen junaradan vieressä, radan tasolla. Junien jatkuvat äänet eivät minua haitanneet, ja niiden kulkua oli omalla tavallaan viehättävää seurata. Pitäisikin olla ihmisen oma valinta, haluaako asua aseman välittömässä läheisyydessä. On selvää, että joukkoliikenneyhteyden kannalta loistava sijainti kompensoisi monille ne pienet löydettävissä olevat "haitat" (itselleni ne siis eivät edes olisi haittoja). Myöhässä olevaa junaakin olisi mukavampi odotella kotona kuin kylmällä laiturilla - tämä olisi mahdollista laiturin vieressä sijaitsevassa asunnossa, kunhan VR:n junien kulkutiedot saadaan nykyistä paremmin reaaliaikaisesti nettiin.

Espoon kunniaksi voitaneen mainita, että Kilon aseman seudun tiivistämistä suunnitellaan. Aseman pohjoispuolelle, kartassa näkyvien puiden keskelle, suunnitellaan kahta uutta kerrostaloa. Vaan sinne suunnitellaan myös, aseman välittömään läheisyyteen, isoa yksikerroksista varastorakennusta. Juu, luitte oikein. Mitään suunnitelmia eteläpuolen parkkipaikkojen hyödyntämiseksi asuntokäyttöön ei ole.

Kilon asema ei ole poikkeus. Täysiä katastrofeja junaliikenteen hyödyntämisen suhteen ovat myös mm. Mäkkylän, Koivuhovin, Kauklahden ja Tuomarilan asemat. Kaikkia näitä voisi vielä parantaa, mutta viimeaikaiset ratkaisut eivät todista minkäänlaisesta valaistumisesta Espoon suunnalla. Jos länsimetron kanssa jatkuu sama tyyli, ollaan hukattu raivostuttavan suuri osa raskaan raideliikenteen mahdollisista hyödyistä.

Helsingin kerjäläisongelmasta

Kerjäläisongelma hiertää lukuisien kaupunkilaisten mieltä päivittäin. Itse pohdin viikoittain, miten tällainen tilanne on päässyt syntymään pysyväksi. Eivätkö päättäjät kävele kaupungissa näkemässä tätä kaikkea, kun tilannetta ei ole vieläkään saatu ratkaistua, vaikka ongelma on ollut ajankohtainen jo useamman vuoden, nyttemmin jopa vuoden ympäri?

Näitä kerjäämisen rumimpia muotoja (vammaisten hyväksikäyttö, tahallinen vammauttaminen jne) ei onneksi ole Suomessa vielä nähty. Kuvan lähde: wikipedia.com.

Ovatko hurjasti lisääntyneet romanialaisten tekemät rikokset, lähinnä kai varkaudet ja näpistykset, kerjäämiseen liittyvä ilmiö vai olisiko niitä, vaikka kerjäläisarmadoita ei olisi Suomessa? Ainakin ajallinen yhteys kerjäämisen ja rikollisuuden välillä selvästi on. Mitä luultavimmin omaisuusrikosten tutkiminen olisi helpompaa, jos kerjääminen olisi kiellettyä, ja siis lähes kaikki Itä-Euroopan romanit olisivat täällä rikollisen toiminnan harjoittajia (tabu sanoa ääneen, mutta näinhän se on?).

Kirjoittaessani tätä huomaan hyvin, miten äärioikeistolaisilta nämä mielipiteet tuntuvat, varsin perussuomalaisilta. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan omista yksinoikeutta närkästyä kerjäläisongelmasta. Itse olen äänestänyt useimmiten vihreää puoluetta, jonka kannat kerjäämiseen ovat täysin kestämättömät. Vihreän puolueen ongelmia onkin, että järkeen perustuvaan politiikkaan liitetään naiivit tunteet. Se on pienempi synti kuin valtapuolueiden häpeämätön kotiinpäinvetäminen (tästä pitää kirjoittaa oma kirjoituksensa joskus), mutta toivoisin vihreiden ymmärtävän, että "universaali hyvinvointi" eli hyvinvoinnin summa maailmassa ei parane sillä, että organisoituneen kerjäystoiminnan pelinappuloille perustetaan yhteiskunnan maksama majoitus Helsingin laitamille.

Miten ongelma sitten pitäisi ratkaista? Välineet ovat jo olemassa. Jos Romania saa olla antamatta eurooppalaisen sairasvakuutuskortin muille kuin niille, jotka ovat töissä, alle 18-vuotiaita, eläkkeellä tai sairauseläkkeellä (tieto YLE:n uutisista), on minusta meilläkin oikeus pitää huolta siitä, että EU-maiden sisäistä kolmen kuukauden turistina oleskelua käyttävät todellakin viipyvät maassa maksimissaan sen kolme kuukautta, ja senkin aikana heidän on voitava todistaa omaavansa majapaikan (hotelli tai paikallisen koti) ja riittävät varat elämiseen. Kerjääminen on todistusaineistoa sitä vastaan, että riittävät varat ovat olemassa. Tämän vuoksi kerjäävä henkilö ei ole turisti, eikä siis omaa kolmen kuukauden oikeutta oleskella maassa. Kolmen kuukauden maksimioleskelun tarkastamisen suhteen romanialaiset ja bulgarit ovat erityisen helppoja tarkastettavia, koska he tulevat Schengen-alueen ulkopuolelta, eli heille voi lyödä maahantulon yhteydessä leiman passiin.

Kerjääminen pitäisi myös kieltää lailla ja pari poliisipartiota omistaa ainakin alkuvaiheissa kerjäämisen karsimiseen Helsingin keskustasta. Olkoot siviiliasussa, jos asia on muuten vaikeaa hoitaa. Lievempi keino olisi organisoituneen kerjäämistoiminnan kieltäminen, joka olisi teoriassa huomattavasti järkevämpi laki, mutta sen valvominen olisi käytännössä huomattavasti vaikeampaa. Kerjäämistä kieltävää lakia ei välttämättä tarvita, jos edellisen kappaleen tulkintaa sovelletaan riittävän tehokkaasti eli ulkomaisen suorittama kerjääminen aloittaa automaattisesti pikaisen selvityksen maassaoleskelun oikeutuksesta.

EU-varoja on annettu romanien aseman parantamiseen Itä-Euroopan maihin käsitykseni mukaan miljardeja, ja joskus uutisista sain sen käsityksen, että yli 90% niistä varoista on mennyt aivan muuhun tarkoitukseen. Tähän pitää puuttua ja keinokin on olemassa: Schengen-alueeseen liittymistä ei sallita, ennen kuin yli 90% näistä rahoista menee oikeasti romanien aseman parantamiseen. Ihan ensimmäiseksi rahoja voisi käyttää kunnon koulujen rakentamiseen, kunnon opettajien palkkaamiseen, perustason infrastruktuurin takaamiseen sekä kelvollisiin vuokra-asuntoihin. Olkoon sitten osittain vaikka positiivista syrjintää; sen verran kauan on sitä oikeaa syrjintää harjoitettu siellä päin, että ei yhtään haittaisi, jos hetkellisesti romaneilla olisi jokin asia paremminkin kuin valtaväestöllä. Suurin ongelma siellä lienee juuri koulutus, koska jos ei käy kunnon koulussa perusopetusta, jää pysyvästi alemman tason hommiin tai työttömäksi.

Jos kerjääminen saadaan Suomesta hävitettyä, olen ainakin minä valmis laittamaan ne kolikot, jotka olen jättänyt antamatta näille kerjäläisille (sanotaanko vaikka 50 euroa) hyväntekeväisyyteen, joka keskittyy nimenomaan Romanian tai Bulgarian romanien olojen parantamiseen. Tällainen suomalaisten organisoima hyväntekeväisyys pitäisi vain perustaa. Ensimmäisenä tekona voitaisiin rakentaa "suomalainen koulu" pahimpaan romanigettoon ja palkata sinne hyvät opettajat hieman normaalia opettajan palkkaa korkeammalla palkalla (jokin porkkana tarvitaan, että kukaan hyvä opettaja suostuu gettoon tulemaan). Uskon, että moni muukin suomalainen on innostunut tukemaan romaneja kotimaassaan. Monilla on nimittäin selvää sympatiaa tätä köyhää ja kurjuuteen joutunutta vähemmistöä kohtaan, mutta rahan antaminen kadulla kerjäävälle ei lisää mitenkään kestävää hyvinvointia tälle kansanosalle.

Kasvissyönnistä ja muusta

Päätin viime syksyn alussa virallistaa kasvissyöjän asemani, menin siis lihalakkoon. Ei se oikeastaan ollut vaikeaa minulle, koska olin jo useimmiten ottanut ruokalassa kasvisvaihtoehdon muutenkin. Olin siis jo käytännössä kasvissyöjä, en vaan ollut tehnyt varsinaista päätöstä asiasta aiemmin. Nyt kasvissyöjäkaverini ottivat päätökseni vastaan ilahtuneesti. En voi kieltää, ettenkö olisi saanut suorastaan muutaman uuden ystävänkin yksinomaan tämän päätökseni ansiosta. Otin kantaa eettiseen suuntaan ja sain sen ansiosta ihmisiltä hyvää tahtoa lähes ilmaiseksi. Punaniskalihansyöjien syrjäkatseita en juuri saanut, enkä niistä muutenkaan olisi piitannut, koska en heitä muutenkaan ystävikseni kaipaa.

Kuvan lähde: peta2

Meni muutama kuukausi ja jatkoin elämääni kuin aina ennenkin. Tuli joulu, ja äidin ruokapöydässä ei mieleeni juolahtanut muutamaa kuukautta aiemmin julistamani lihalakko, olinhan jatkanut elämääni käytännössä kuin ennenkin. Söin siis kinkkua, maksapasteijaa ja muita perinneruokia innolla, koska halusin jatkaa ihania jouluperinteitä ja nauttia niistä täysin siemauksin.

Vasta joulun jälkeen sisareni kysyi minulta vaivihkaa, enkö puheistani huolimatta ollutkaan kasvissyöjä. Tajusin vasta silloin, että hups, olin unohtanut koko lakkoni ja eettisen päätökseni herkkupöytien ääressä. Kasvissyöjäystäväni kuulivat tästä myöhemmin ja olivat, kai syystäkin, närkästyneitä. Omasta mielestäni en kuitenkaan ollut tehnyt mitään väärää.

Tai siis tietenkin olin tehnyt väärin. Tai siis tekoni olisi ollut väärä, jos tämä tarina olisi totta. Oikeasti en ole koskaan ollut puhtaasti kasvissyöjä, vaan syön kyllä lihaa, etenkin kanaa, kasvisruoan lisäksi nautinnolla, ja joskus harvoin tulen syöneeksi kunnon pihvinkin. Tämän tarinan tarkoitus olikin havainnollistaa Anni Sinnemäen lähihistoriaa.

Eduskuntavaalihulinassa keväällä 2011 vihreät keksivät mediatemppuna naimalakon, puolustamaan tasa-arvoisen avioliittolain toteutumista. Lakkoon osallistuvat lupasivat seuraavaa:

Me allekirjoittaneet lupaamme, ettemme mene naimisiin tai rekisteröi parisuhdettamme ennen kuin Suomeen on säädetty tasa-arvoinen avioliittolaki. Me haluamme elää Suomessa, jossa jokaisella ihmisellä on samat oikeudet riippumatta siitä, onko hän hetero vai homo.

Anni Sinnemäki oli lakkojulistuksen ensimmäinen allekirjoittaja. Vaan mitä kävikään? Vaalit menivät ja lupaus pääsi unohtumaan, kun omaan elämään tulikin ajankohtaiseksi tilanne, että tekikin mieli mennä naimisiin. Helmikuun 2012 lopussa Sinnemäki solmikin pyhän, vain heteropareille varatun, avioliiton miehensä kanssa. Syitä voi vain arvailla, mutta ensimmäisenä tulee mieleen oma halu, italialaisen miehen ymmärtämättömyys avoliiton suhteen tai lainsäädännölliset etuudet. Yhtä kaikki, Anni päätti lupauksestaan huolimatta käyttää sitä oikeutta, jota mies- ja naispareilla ei ole.

Anni ja aviomies. Kuvan lähde: hs.fi

Iltalehden internetsivujen lainaus kruunaa tämän tarinan:

Siltä osin naimalakko katkesi mun osalta, avioliiton satamaan astellut Sinnemäki nauroi torstaina Iltalehdelle. 

Homoille ja lesboille epätasa-arvoinen asema ja leimaava nimitys "rekisteröity parisuhde" perinteisen avioliitto-nimityksen asemesta ei ole naurun asia. Asiaa ei myöskään yhtään paranna se, että Sinnemäki oli lupauksen ensimmäinen allekirjoittaja. Onko muidenkaan 3434 ihmisen lupauksella enää mitään arvoa, kun aloitteen tekijä rikkoi lupauksena? Ainakaan vertaispainetta lupauksen pitämiseksi ei enää ole.

Raamatut hotelleissa

Huomasin vasta tänään Hesarista asian, josta uutisen mukaan on käyty kalabaliikkia Keski-Suomessa jo päiväkausia. Kummallisesti näinkin herkullinen uutisaihe pääsi leviämään Etelä-Suomeen vasta johtopäätösten jo synnyttyä, joista Hesari nyt meitä pimennossa pysyneitä valisti.

Kuvan kirja ei (valitettavasti) liity tapaukseen.

Viime viikon lopulla Keskisuomalainen uutisoi, että Jyväskylään valmistumassa olevaan hotelliin ei tule raamattuja hotellihuoneisiin. Tämä on uutinen vain siksi, että aivan viime aikoihin asti Suomen Gideonit ovat tarjonneet ilmaiset raamatut hotelleihin, jotka ovat ne perinteen vuoksi ottaneet yöpöydän laatikkoon lojumaan.

Sivuhuomautus: Sain itse, kuten kaikki luokkatoverinikin, gideoneilta ala-asteella pienen punaisen kirjan, vaikka itselläni oli jo kaksi raamattua kotona. Sitähän ei kyselty, kuka sellaisen haluaa, vaan se kaikille jaettiin. Tämä aiheutti myöhemmin tuskaa, kun perinteikkään kasvatukseni vuoksi koin huonoa omatuntoa hävittäessäni tämän punaisen kirjan ja toisen niistä kahdesta muusta pyhästä kirjasta paperinkeräykseen, kun totta puhuakseni sillä yhdellä jäljellejääneelläkään ei ole mitään käyttöä.

Hotellinjohtajan perustelut olivat loogiset: "Uskonnollisen sanoman levittäminen ei kuulu tehtäviimme." Perustelut olisi joku toinen voinut sanoa suoremminkin: eihän kukaan ole ikinä niihin kaikissa muissa hotelleissa lojuviin punaisiin kirjoihinkaan koskenut, ja monia niiden tyrkyttäminen myös loukkaa. Ei siis mitään järkeä jatkaa tätä kuollutta perinnettä enää, vai mitä? Samainen johtaja spekuloi myös, että jollain aikataululla pienistä punaisista kirjoista luovuttaneen myös muissa Jyväskylän saman ketjun hotelleissa.

Mutta miten kävikään? Jotkut loukkaantuivat. Yksi loukkaantuneimmista oli kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutettu Juhani Starczewski, joka älähti valittaen jumalattomuutta, josta tämä päätös on oire. Lukijoiden palaute oli luonnollisesti myönteistä ja kielteistä sekaisin. Keskisuomalaisen internetsivuilla lukijat äänestivät raamattujen puolesta (57% vs 43%, otantaharha taattu).

Eikä mennytkään kuin kolme päivää kun uskovaisten painostus puri ja hotellinjohtaja valitsi helpoimman tien ja salli entisen menon jatkua. Gideonit jakavat pienet punaiset kirjat taas jokaiseen huoneeseen myös uuteen hotelliin. Hotellinjohtaja kertoi saaneensa paljon palautetta ja keskustelun vaikuttaneen päätökseen.

Mikä tässä kismittää minua:

• Jos näistä yöpöytäraamatuista haluaa eroon, miksi ei tajua tehdä päätöstä hiljaisesti ilman lehdistötiedotetta? Ei kai kukaan voi ajatella saavansa plussan puolelle jäävää mediajulkisuutta tällaisella kansakuntamme perustuksia repivällä päätöksellä?
• Miten jälleen asiasta valittavat olivat sellaisia, jotka eivät takuulla tarvitse sitä raamattua siellä pöytälaatikossa. Niillä, jotka haluavat oikeasti lukea raamattua hotellihuoneessaan on oma mukana. Kukaan ei myöskään löydä uskontoa elämäänsä hotellin pöytälaatikosta, onneksi. Nämä ihmiset eivät vaan kestä ajatusta yhteiskunnasta, jossa uskonto on oikeasti oma valinta ja ennen kaikkea henkilökohtainen asia. Punaisen kirjan ainoa jäljelläoleva tehtävä onkin kristinuskon olemassaolosta ja asemasta muistuttaminen niin niille, jotka kyseistä uskoa tunnustavat kuin niillekkin, joita kyseisen uskonnon olemassaolo ja valta-asema harmittaa.
• Raamatut hotellihuoneessa eivät ole tämän päivän Suomea. Uskonto on nykyisin henkilökohtainen asia ja hyvä niin. Asiakkaalle tarjolla oleva uskonnollinen opus tuo itselleni mieleen amerikkalaisen yhteiskunnan huonot puolet (tekopyhyys, uskonnon laittaminen järjen edelle, uskonnollisuuden esittämisen tärkeys).
• Vaikka onkin olemassa vieläkin pahempia kirjoja sinne pöytälaatikkoon laitettaviksi, ei se oikeuta raamatun pitämistä siellä "pitämässä pahemmat kirjat poissa".