Helsingin kerjäläisongelmasta

Kerjäläisongelma hiertää lukuisien kaupunkilaisten mieltä päivittäin. Itse pohdin viikoittain, miten tällainen tilanne on päässyt syntymään pysyväksi. Eivätkö päättäjät kävele kaupungissa näkemässä tätä kaikkea, kun tilannetta ei ole vieläkään saatu ratkaistua, vaikka ongelma on ollut ajankohtainen jo useamman vuoden, nyttemmin jopa vuoden ympäri?

Näitä kerjäämisen rumimpia muotoja (vammaisten hyväksikäyttö, tahallinen vammauttaminen jne) ei onneksi ole Suomessa vielä nähty. Kuvan lähde: wikipedia.com.

Ovatko hurjasti lisääntyneet romanialaisten tekemät rikokset, lähinnä kai varkaudet ja näpistykset, kerjäämiseen liittyvä ilmiö vai olisiko niitä, vaikka kerjäläisarmadoita ei olisi Suomessa? Ainakin ajallinen yhteys kerjäämisen ja rikollisuuden välillä selvästi on. Mitä luultavimmin omaisuusrikosten tutkiminen olisi helpompaa, jos kerjääminen olisi kiellettyä, ja siis lähes kaikki Itä-Euroopan romanit olisivat täällä rikollisen toiminnan harjoittajia (tabu sanoa ääneen, mutta näinhän se on?).

Kirjoittaessani tätä huomaan hyvin, miten äärioikeistolaisilta nämä mielipiteet tuntuvat, varsin perussuomalaisilta. Perussuomalaiset eivät kuitenkaan omista yksinoikeutta närkästyä kerjäläisongelmasta. Itse olen äänestänyt useimmiten vihreää puoluetta, jonka kannat kerjäämiseen ovat täysin kestämättömät. Vihreän puolueen ongelmia onkin, että järkeen perustuvaan politiikkaan liitetään naiivit tunteet. Se on pienempi synti kuin valtapuolueiden häpeämätön kotiinpäinvetäminen (tästä pitää kirjoittaa oma kirjoituksensa joskus), mutta toivoisin vihreiden ymmärtävän, että "universaali hyvinvointi" eli hyvinvoinnin summa maailmassa ei parane sillä, että organisoituneen kerjäystoiminnan pelinappuloille perustetaan yhteiskunnan maksama majoitus Helsingin laitamille.

Miten ongelma sitten pitäisi ratkaista? Välineet ovat jo olemassa. Jos Romania saa olla antamatta eurooppalaisen sairasvakuutuskortin muille kuin niille, jotka ovat töissä, alle 18-vuotiaita, eläkkeellä tai sairauseläkkeellä (tieto YLE:n uutisista), on minusta meilläkin oikeus pitää huolta siitä, että EU-maiden sisäistä kolmen kuukauden turistina oleskelua käyttävät todellakin viipyvät maassa maksimissaan sen kolme kuukautta, ja senkin aikana heidän on voitava todistaa omaavansa majapaikan (hotelli tai paikallisen koti) ja riittävät varat elämiseen. Kerjääminen on todistusaineistoa sitä vastaan, että riittävät varat ovat olemassa. Tämän vuoksi kerjäävä henkilö ei ole turisti, eikä siis omaa kolmen kuukauden oikeutta oleskella maassa. Kolmen kuukauden maksimioleskelun tarkastamisen suhteen romanialaiset ja bulgarit ovat erityisen helppoja tarkastettavia, koska he tulevat Schengen-alueen ulkopuolelta, eli heille voi lyödä maahantulon yhteydessä leiman passiin.

Kerjääminen pitäisi myös kieltää lailla ja pari poliisipartiota omistaa ainakin alkuvaiheissa kerjäämisen karsimiseen Helsingin keskustasta. Olkoot siviiliasussa, jos asia on muuten vaikeaa hoitaa. Lievempi keino olisi organisoituneen kerjäämistoiminnan kieltäminen, joka olisi teoriassa huomattavasti järkevämpi laki, mutta sen valvominen olisi käytännössä huomattavasti vaikeampaa. Kerjäämistä kieltävää lakia ei välttämättä tarvita, jos edellisen kappaleen tulkintaa sovelletaan riittävän tehokkaasti eli ulkomaisen suorittama kerjääminen aloittaa automaattisesti pikaisen selvityksen maassaoleskelun oikeutuksesta.

EU-varoja on annettu romanien aseman parantamiseen Itä-Euroopan maihin käsitykseni mukaan miljardeja, ja joskus uutisista sain sen käsityksen, että yli 90% niistä varoista on mennyt aivan muuhun tarkoitukseen. Tähän pitää puuttua ja keinokin on olemassa: Schengen-alueeseen liittymistä ei sallita, ennen kuin yli 90% näistä rahoista menee oikeasti romanien aseman parantamiseen. Ihan ensimmäiseksi rahoja voisi käyttää kunnon koulujen rakentamiseen, kunnon opettajien palkkaamiseen, perustason infrastruktuurin takaamiseen sekä kelvollisiin vuokra-asuntoihin. Olkoon sitten osittain vaikka positiivista syrjintää; sen verran kauan on sitä oikeaa syrjintää harjoitettu siellä päin, että ei yhtään haittaisi, jos hetkellisesti romaneilla olisi jokin asia paremminkin kuin valtaväestöllä. Suurin ongelma siellä lienee juuri koulutus, koska jos ei käy kunnon koulussa perusopetusta, jää pysyvästi alemman tason hommiin tai työttömäksi.

Jos kerjääminen saadaan Suomesta hävitettyä, olen ainakin minä valmis laittamaan ne kolikot, jotka olen jättänyt antamatta näille kerjäläisille (sanotaanko vaikka 50 euroa) hyväntekeväisyyteen, joka keskittyy nimenomaan Romanian tai Bulgarian romanien olojen parantamiseen. Tällainen suomalaisten organisoima hyväntekeväisyys pitäisi vain perustaa. Ensimmäisenä tekona voitaisiin rakentaa "suomalainen koulu" pahimpaan romanigettoon ja palkata sinne hyvät opettajat hieman normaalia opettajan palkkaa korkeammalla palkalla (jokin porkkana tarvitaan, että kukaan hyvä opettaja suostuu gettoon tulemaan). Uskon, että moni muukin suomalainen on innostunut tukemaan romaneja kotimaassaan. Monilla on nimittäin selvää sympatiaa tätä köyhää ja kurjuuteen joutunutta vähemmistöä kohtaan, mutta rahan antaminen kadulla kerjäävälle ei lisää mitenkään kestävää hyvinvointia tälle kansanosalle.